Sydämen uutisia

MILLOIN KEVÄT SAAPUU

Kevät on saapunut. Kädenvääntö on käynnissä. Toisaalta talvi ei halua hellittää otettaan, toisaalta kevään lämpö pyrkii esiin. Tätä kilpaa käydään taivaalla, pilvissä, salamoissa, sateenkaarissa, auringon paisteessa. Maan pinnalla nousee uusia pieniä versoja. Ne ovat varsin herkkiä. Edellisenä syksynä ne taistelivat "selviytyäkseen talvesta, meidän täytyy pudottaa lehtemme". Niin sitten tapahtuikin. Panoksena oli "Kun kesä jälleen palaa, kun se saapuu, saamme jälleen kasvattaa lehtemme ja olla jälleen kerran kokonaisia."

Nyt valmistaudutaan ja pienikin pilkahdus kesästä saa ne työntämään versonsa esiin. Valmiina täyttämään lupaustaan olla kokonainen - täydellinen. Kysymykseni sinulle on: oletko valmis elämäsi kevääseen? Mikäli olet, on minulla sinulle varsin hyviä uutisia: Keväy on todella tullut. Kukoista! Nyt ei ole aika järkeillä, kysellä, väitellä, onko kevät todella täällä vai ei. Ei ole myöskään aika jahkailla siitä, että kun ne kuitenkin jälleen pitää pudottaa miksi siis vaivautua. Tiedätkö, että jok'ikinen päivä, jonka elät, tulee kevät? niin tuska tulee myös. Mitä tuo tuska sanookaan sinulle? "Hei, eikö me ollakkin olleet hieman epätietoisia viimeaikoina? Herää." Kun tuska tulee, ihmiset ajattelevat. Hei tarkastellaanpa tätä. Analysoidaan tilannetta. Ei tuska ole tuota varten. Rattaiden natina sisällämme tarkoittaa, ettei siellä ole kaikki hyvin.

Ihmisenä, sinulla on rytmi, joka sanoo."Liiku. Marssi. Mene. Liiku. Marssi. Mene." Ymmärrä kuolemattomuutesi ja inspiroidu liikkumaan, ei pysähtymään. Ymmärrä myös, että sinusta osa on kuolematonta. Olet kuin kerrosleipä. Osa itseäsi,johon olet kiinnittänyt paljon huomiota, on väärä pala leipää. Sinun olisi pitänyt kiinnittää huomiosi siihen toiseen puoleen, sillä muuten se häviää. Se on sen luonne. Älä anna sen pelottaa sinua vaan anna sen innostaa itsesi keskittymään siihen toiseen, todella mehukkaaseen puoleen. Innostuksen tuohon löydät sydämestäsi. Sisimmässäsi rummuttaa rumpu, joka rummuttaa tietämistä, ymmärrystä, tanssia ymmärryksen rytmiin. "Ymmärrä lahja, jonka olen saanut. Ymmärrä tarpeesi kukkia. "Kauneus on siinä, että kevät tulee. Kun katson noiden hentojen vihreiden versojen esiintuloa. Sanon itselleni "Anna mennä vaan. Tee se. Älä pelkää. Älä käänny pois sydämestäsi vaikka tänään ei olekkaan lämmin päivä. Kuinka tahansa KYLMÄ VIIMA NYT PUHALTAAKAAN, SE HÄVIÄÄ KEVÄÄN LÄMMÖLLE.

Sinulle siis, kuinka tiukka ote tietämättömyydellä onkaan se häviää, sillä sisälläsi oleva etsijä on vahvempi, kuin kaikki maailman kysymykset ja sekaannukset yhdessä. Se on sisäisen voiman määrä. Se on kaunein voima - etsiminen. Mikäli ihminen etsii, sanon "Hienoa, mikäli etsintäsi on aitoa löydät sen, joka tyydyttää kysymyksesi." Sitä kutsutaan janoksi, janoinen ja vesi. Sillä niin kauan kuin on kaipaavia, siksi että on kaipaavia, löytyy myös vettä sammuttamaan tuon janon.

Jotkut tekevät paljon löytääkseen tuon veden. Ja se kyllä löytyy, sillä vesi, jota etsit kumpuaa sisimmästäsi. Sinun ei tarvitse mennä mihinkään tiettyyn paikkaan. Sinun ei tarvitse etsiä keidasta, lähdettä, kaivoa tai seurata lintuja. Missä sitten oletkin, tässä erämaassa, jokainen hengenvetosi pumppuaa raikasta vettä tyydyttämään janosi, jokaisena päivänä ja jokaisena yönä.Katso sydämeesi niin löydät olemassaolosi perustan. Katso sisimpääsi josta löydät raikkaimman veden. Katso sisimpääsi, josta löydät vastaukset kysymyksiisi, joita et ole edes vielä esittänyt. Puhun myötätunnosta, intohimosta tässä olemassa olossasi ja sen tuolla puolen. Uskomattomin energia, joka loi auringon, kuun ja maan - kaikki tuon tomusta. Loi kaiken ei-mistään. Luoda tämä maa kattoineen, joka ei tarvitse minkäänlaisia kannattimia, uskomattomia materiaaleja - matoksi - eläviä, kauniita - jatkuvasti uusiutuvia. Luoda tuo uskomaton valaistus, mikä aikaasaa äärettömät varjot. Lúoda valot, sanoinkuvaamattomat - kuun - pilvet -tähdet - kaiken tuon. Sitten sinä - kykenet todistamaan kaiken tuon - et vaan näkemään vaan myös ihailemaan. Saada aikaan päivät , eikä koskaan kahta samanlaista - tämä jos mikä on taito. Luoda lumihiutaleet, puut - eikä kahta toisensa kaltaista. Tehdä ihmiset - eikä ketään aivan samanlaista.

Kun sataa kaatamalla, muista silloin tuo hienous, jonka olet saanut. Muista kaikki mahdollisuutesi. Muista olevasi osa tuota kaikkea. Et ole mikään abstrakti, ei- minkään arvoinen, sattuma, joka vain tapahtui. Yksikään hiekanjyvä, lehti, lumihiutale, ei yksikään sadepisara ole poissa paikaltaan. Mikäli hyväksyt tämän, täytyy sinun myös hyväksyä ettet itsekkään ole väärässä paikassa. Näe ja ymmärrä tosiasiat, ne ovat kauniimmat, kuin mikään kuvittelemasi. Kun siis kevät saapuu, joka päivä elämääsi - älä silloin epäröi - vaan kukoista.


Käännös Inspire lehden artikkelista
http://tprf.org
http://maharaji.net
http://contactinfo.net
www.mahdollisuus.info

Se on kaikki suhteellista

Ihmiset puhuvat "Itämaisesta ajattelusta" ja "Läntisestä ajattelusta". Miksi jaamme maailmaa? Maapallo on pyöreä ja se pyörii ympäri ja ympäri.

Puhun universaalista asiasta! Totta on, että olemme kaikki ihmisiä. Olemme rakentaneet nämä kuoret ympärillemme, mutta ne eivät ole todellisia. Ei ole Itää eikä Länttä. Älä tutki ainoastaan kasvoja ja ihonväriä. Erilaiset kasvomme ovat, kuin kukkia puutarhassa. Mikäli ne olisivat kaikki samanvärisiä, olisi tilanne varsin yksitoikkoinen. Kaikki eri värit - pinkit, vihreät, punaiset, keltaiset ja ruskeat - kaikki nämä tekevät puutarhasta kauniin.

Me vain katsomme kasvoja ja sanomme "olet erilainen". On ihmisiä, jotka rakastavat Itää ja vihaavat Länttä tai sitten rakastavat Länttä ja vihaavat Itää. Tilanne vain suurenee ja suurenee vaikka sen pitäisi vähentyä ja vähentyä. Voimme kaikki auttaa toisiamme. Uskonnon, uskomustemme tai ajatustemme ei pitäisi erottaa meitä. Mikäli haluamme noudattaa traditioita niin meidän tulisi kyetä tekemään niin. Mitä kaikki tarvitsemme ja haluamme on hieman liikkumatilaa.

En henkilökohtaisesti pidä jakamisista. Ihmiset ovat ihmisiä - ihan jokainen. Olemme ihmisiä - me emme ole Kiinalaisia tai USA:laisia vaan Luojan luomia. Meidän tulisi olla ylpeitä siitä, että olemme elossa, että olemme ihmisiä. Meidät tulisi kouluttaa sietämään toisiamme paremmin. Sillä elämmehän kaikki samalla planeetalla. Tiedäthän, mikäli asut saman katon alla muiden kanssa, tulee sinun kyetä tulemaan toimeen heidän kanssaan. No mutta mehän asumme samassa talossa. Sitä kutsutaan Maa Planeetaksi. Täällä se on. Ja se on todella vain yksi kappale.

Mikäli et pidä talostasi, voit muuttaa pois. Mutta mihin muuttaisit Maapallolta? Marssiinko vai? Kiehuisit ja paleltuisit, paistuisit ja paleltuisit - kuten TV ateria. Tässä talossa kuitenkin kaikki asumme. Sen sijaan voisimme tehdä siitä siedettävämmän. Kun sataa, olipa se sitten erämaassa, Intiassa tai Afrikassa, kyse on samasta sateesta, joka saa kukat kukkimaan ihan samalla tavalla. Emme ole niin erilaisia. Päivän päätteeksi, emme todellakaan ole. Ja se, mitä olemme ei todellakaan ole mitään pahaa vaan hyvää. Todella hyvää.

Joku, jonka luona vierailin, niin hänellä oli stikkeri jääkaapin ovessa, jossa luki "Hymyile", ja kysymykseeni , miksi, he vastasivat "On mukava tulla muistutetuksi". Mukavaa, että joku muistuttaa meitä hymyilemään? Sinähän olet ihminen. Sitähän sinä teet. Kun asiat luistavat hienosti, niin teet sitä automaattisesti. Et silloin tarvitse muistutusta. Hymyilet luonnostasi. Kun sisälläsi kaikki on hyvin, hymy tulee luonnostaan.

Jotkut haluavat ympärivuotisen puutarhan, silloin he hankkivat keino nurmen, keino kukkia, keino puita saadakseen puutarhansa. Sitten he sanovat " Katso puutarhaani! Se on hieno, eikö vain? Se näyttää tältä ympäri vuoden, eikä minun tarvitse edes leikata nurmea." Ni-in, mutta missä ovat perhoset, missä mehiläiset? Missä on kukkien tuoksu? Puutarhasi saattaa näyttää hienolta, vaan ei se ole todella puutarha. Haluatko puutarhasi näyttävän hienolta, vaikkei se ole todellinen?

Ole todellinen - itseäsi varten. Älä elä epätodellista fantasiaa. Olet täällä turhan lyhyen ajan, jotta vain esität. Mikäli haluat lentää, niin lennä todella. Siksi, että voit tehdä niin. Ei sinun tarvitse esittää. Se ei kanna kovinkaan pitkälle. Etkä ole täällä kuitenkaan niin pitkään.

Monet nuoret ajattelevat elämänsä kestävän ja kestävän kovinkin pitkään. Kysy sellaiselta, joka on elänyt jo jonkin aikaa, kuinka nopeasti se on mennyt. Se on kaikki suhteellista. Muistatko, kun olit nuori? Istuit autossa vanhempiesi kanssa, ja 15 minuuttia tuntui kovin pitkältä ajalta. Nyt sanot, " Olemme jo perillä." Se on kaikki suhteellista.

Alat pikkuhiljaa arvostaa aikaa, kun sitä on jäljellä vähemmän ja vähemmän. Tuo ei ole kovinkaan viisasta. Ymmärrä ajan arvo nyt. Paras tapa arvostaa sitä, on tuntea täyttymystä niin paljon, kuin voit. Näin olet valloittanut ajan. Silloin olet ymmärtänyt sen, mitä sinulle on annettu - uskomattomin elämän lahja.

Prem Rawat
Inspire lehdestä

Suuri ihme

Tarkoitukseni ei ole tuoda esille kaikkia maailman ongelmia, sillä niitä on aivan liian paljon. Mutta huolimatta kaikista ongelmista, kaikista vääryyksistä, on myös asioita, jotka ovat todella, todella hyviä. Huolimatta kaikesta rumuudesta, on myös jotain todella, todella kaunista. Huolimatta kaikista virheistä, on myös yksi asia, joka on täydellinen. Tuo täydellisyys, tuo kauneus on sinussa.

On ihmisiä, jotka haluavat tuoda esille kaikkia maailman ongelmia, ja olen tavallaan onnellinen, että he tekevät niin. Mielestäni pitäisi olla myös henkilöitä, jotka toisivat esille asioita, jotka ovat oikein, kauniita, sillä kaikesta huolimatta, tämä elämä on kaunista. Takerrumme kaikki joskus ongelmiimme,ideoihimme, käsityksiimme ja unohdamme näin kaiken sen mitä olemme saaneet. keitä olemme? Olemmeko ainoastaan yhdistelmä tapahtumista, joiden keskellä elämme? Olemmeko ainoastaan joukko ihmisiä, jotka heräävät aamuisin kaikkien velvollisuuksiensa keskelle "Tämä täytyy tehdä" "Tuonne pitää ehtiä"? Vai onko kenties muutakin, jotain sisimmässämme, joka pyrkii hymyilemään, olemaan kiitollinen, tuntemaan kiitollisuutta, tuntemaan riemua?

Puhun omasta kokemuksestani. Minullakin on velvollisuuksia. On hyviä päiviä ja on huonoja päiviä. Hyvinä päivinä haluan olla onnellinen. Haluan tuntea rauhaa. Haluan tuntea yhteyden itseeni. Sitten on noita huonoja päiviä. Mutta niidenkin keskellä haluan tuntea onnellisuutta. Kukaan ei pysty selittämään onnellisuutta. Tunnet vain mitä se on. Ei kyse ole nauramisesta, hymyilemisestä, tai siitä hetkestä päivää, jolloin vain olet onnellinen. Onnellisuus tulee siitä, että tunnet hyvää oloa. Ajattelemme onnellisuuden johtuvan jostain - lapsemme on valmistunut koulustaan, voitamme lotossa, saamme vihdoin palkankorotuksen. Kuvittelemme näiden johtavan onnellisuuteen.

On ainoastaan yksi henkilö, joka tekee sinut onnelliseksi. Tiedät kuitenkin varsin vähän tuosta henkilöstä. Eikö tuo ole outoa. Tunnet muita henkilöitä, ystäväsi, työtoverisi, sukulaisesi, - mutta erityisen heikosti itsesi - sen mikä todella olet. Ja kuitenkin juuri sinä olet tuo henkilö, joka tekee sinut onnelliseksi. Näet ihmisiä autoilemassa, heristelemässä sormiaan, puhumassa pikaistuksissa itsekseen. Jotenkin se kuvastaa elämän arvostuksen puuttumista. He vain haluavat päästä perille. Haluan sinun pysähtyvän hetkeksi miettimään ja ymmärtämään, että elämäsi on todella arvokasta. Et sinä ole vain numero tilastoissa ,vain nimi listalla. Olet paljon enemmän, kuin jos laskettaisiin yhteen kaikki hyväsi ja pahasi. Turhan monet ihmiset elävät pelossa. Sisimmässäsi on paikka, jossa ei ole pelkoa, jossa voit tuntea vapautta. Mikäli jonkun toisen pitää kertoa, että olet vapaa, niin silloin et todella ole sitä.

Meillä on kaavamme. onnellisuus ei ole kaava."Kun sinulla on tämä ja tämä vaan ei tuota, niin olet onnellinen." Joko tunnet onnellisuutta tai et. Tunnet riemua elämässäsi tai sitten et. Mitä sinä siis tunnet elämässäsi? Tämä elämä on näyttämö, jolla rauha tanssii, missä onnellisuus laulaa lauluasi. Tämä elämä sisältää lupauksen lupauksen jälkeen, lahjan lahjan jälkeen, kaikki vain sinulle.

Olen seurannut kevään saapumista. Voi miten mukava onkaan seurata kevään saapumista. Näen toimistoni ikkunasta erään puun. Talvella se pudottaa lehtensä viimeistä myöten ja silloin runko paistaa paljaana. Ja takuuvarmasti, kun kevät alkaa koittaa, ei tuo puu hukkaa päivääkään. Se alkaa työntää silmuja silmujen jälkeen. Tätä kutsun omistautumiseksi. Tätä kutsun elämäksi. Tätä kutsun "suureksi ihmeeksi". Mikäli tuo puu olisi ihminen, se sanoisi "Miksi oikeastaan teen näin, talvi tulee väistämättä ja joudun taas pudottamaan lehteni, miksen siis anna olla ja jää tähän talvilepoon - ja unohtaisin koko kevään."

Ei siinä ole mitään logiikkaa, vaan jotain logiikan tuolla puolen. Rakkaus ei ole loogista. Nuo pienet silmut odottavat ja odottavat. Eivät ne kykene ennustamaan säätä. Eivät ne ajattele: "Nyt on pari lämmintä päivää, mutta sitten tulee taas sade, joten on kai paras odottaa." Ei. Tämä ei ole niitä varten. Vaan. "Hei nyt on lämmintä, kevät on tullut, puhjetaan lehteen." Ja niin nuo herkät versot alkavat kasvaa, kestäen muutaman viileän, sateisen päivän, mutta kurkoittaen silti kohti kevättä. Niissä on sisäinen voima, joka on voimakkaampaa. Ja tuo näytelmä käydään tuhansissa puissa joka kevät, Sinun kevääsi on saapunut. On aika kurottaa sisimpään. Sallia toivon hyvyydestä pilkistää elämääsi. Nähdä hyvää, ymmärtää hyvää, jotta jälleen tunnistaisit, jotta jälleen kerran sanoisit kyllä sille, jonka olet niin pitkään kieltänyt - itsesi.


Käännös Prem Rawat:in tekstistä
Inspire lehdestä