Suuri ihme

Tarkoitukseni ei ole tuoda esille kaikkia maailman ongelmia, sillä niitä on aivan liian paljon. Mutta huolimatta kaikista ongelmista, kaikista vääryyksistä, on myös asioita, jotka ovat todella, todella hyviä. Huolimatta kaikesta rumuudesta, on myös jotain todella, todella kaunista. Huolimatta kaikista virheistä, on myös yksi asia, joka on täydellinen. Tuo täydellisyys, tuo kauneus on sinussa.

On ihmisiä, jotka haluavat tuoda esille kaikkia maailman ongelmia, ja olen tavallaan onnellinen, että he tekevät niin. Mielestäni pitäisi olla myös henkilöitä, jotka toisivat esille asioita, jotka ovat oikein, kauniita, sillä kaikesta huolimatta, tämä elämä on kaunista. Takerrumme kaikki joskus ongelmiimme,ideoihimme, käsityksiimme ja unohdamme näin kaiken sen mitä olemme saaneet. keitä olemme? Olemmeko ainoastaan yhdistelmä tapahtumista, joiden keskellä elämme? Olemmeko ainoastaan joukko ihmisiä, jotka heräävät aamuisin kaikkien velvollisuuksiensa keskelle "Tämä täytyy tehdä" "Tuonne pitää ehtiä"? Vai onko kenties muutakin, jotain sisimmässämme, joka pyrkii hymyilemään, olemaan kiitollinen, tuntemaan kiitollisuutta, tuntemaan riemua?

Puhun omasta kokemuksestani. Minullakin on velvollisuuksia. On hyviä päiviä ja on huonoja päiviä. Hyvinä päivinä haluan olla onnellinen. Haluan tuntea rauhaa. Haluan tuntea yhteyden itseeni. Sitten on noita huonoja päiviä. Mutta niidenkin keskellä haluan tuntea onnellisuutta. Kukaan ei pysty selittämään onnellisuutta. Tunnet vain mitä se on. Ei kyse ole nauramisesta, hymyilemisestä, tai siitä hetkestä päivää, jolloin vain olet onnellinen. Onnellisuus tulee siitä, että tunnet hyvää oloa. Ajattelemme onnellisuuden johtuvan jostain - lapsemme on valmistunut koulustaan, voitamme lotossa, saamme vihdoin palkankorotuksen. Kuvittelemme näiden johtavan onnellisuuteen.

On ainoastaan yksi henkilö, joka tekee sinut onnelliseksi. Tiedät kuitenkin varsin vähän tuosta henkilöstä. Eikö tuo ole outoa. Tunnet muita henkilöitä, ystäväsi, työtoverisi, sukulaisesi, - mutta erityisen heikosti itsesi - sen mikä todella olet. Ja kuitenkin juuri sinä olet tuo henkilö, joka tekee sinut onnelliseksi. Näet ihmisiä autoilemassa, heristelemässä sormiaan, puhumassa pikaistuksissa itsekseen. Jotenkin se kuvastaa elämän arvostuksen puuttumista. He vain haluavat päästä perille. Haluan sinun pysähtyvän hetkeksi miettimään ja ymmärtämään, että elämäsi on todella arvokasta. Et sinä ole vain numero tilastoissa ,vain nimi listalla. Olet paljon enemmän, kuin jos laskettaisiin yhteen kaikki hyväsi ja pahasi. Turhan monet ihmiset elävät pelossa. Sisimmässäsi on paikka, jossa ei ole pelkoa, jossa voit tuntea vapautta. Mikäli jonkun toisen pitää kertoa, että olet vapaa, niin silloin et todella ole sitä.

Meillä on kaavamme. onnellisuus ei ole kaava."Kun sinulla on tämä ja tämä vaan ei tuota, niin olet onnellinen." Joko tunnet onnellisuutta tai et. Tunnet riemua elämässäsi tai sitten et. Mitä sinä siis tunnet elämässäsi? Tämä elämä on näyttämö, jolla rauha tanssii, missä onnellisuus laulaa lauluasi. Tämä elämä sisältää lupauksen lupauksen jälkeen, lahjan lahjan jälkeen, kaikki vain sinulle.

Olen seurannut kevään saapumista. Voi miten mukava onkaan seurata kevään saapumista. Näen toimistoni ikkunasta erään puun. Talvella se pudottaa lehtensä viimeistä myöten ja silloin runko paistaa paljaana. Ja takuuvarmasti, kun kevät alkaa koittaa, ei tuo puu hukkaa päivääkään. Se alkaa työntää silmuja silmujen jälkeen. Tätä kutsun omistautumiseksi. Tätä kutsun elämäksi. Tätä kutsun "suureksi ihmeeksi". Mikäli tuo puu olisi ihminen, se sanoisi "Miksi oikeastaan teen näin, talvi tulee väistämättä ja joudun taas pudottamaan lehteni, miksen siis anna olla ja jää tähän talvilepoon - ja unohtaisin koko kevään."

Ei siinä ole mitään logiikkaa, vaan jotain logiikan tuolla puolen. Rakkaus ei ole loogista. Nuo pienet silmut odottavat ja odottavat. Eivät ne kykene ennustamaan säätä. Eivät ne ajattele: "Nyt on pari lämmintä päivää, mutta sitten tulee taas sade, joten on kai paras odottaa." Ei. Tämä ei ole niitä varten. Vaan. "Hei nyt on lämmintä, kevät on tullut, puhjetaan lehteen." Ja niin nuo herkät versot alkavat kasvaa, kestäen muutaman viileän, sateisen päivän, mutta kurkoittaen silti kohti kevättä. Niissä on sisäinen voima, joka on voimakkaampaa. Ja tuo näytelmä käydään tuhansissa puissa joka kevät, Sinun kevääsi on saapunut. On aika kurottaa sisimpään. Sallia toivon hyvyydestä pilkistää elämääsi. Nähdä hyvää, ymmärtää hyvää, jotta jälleen tunnistaisit, jotta jälleen kerran sanoisit kyllä sille, jonka olet niin pitkään kieltänyt - itsesi.


Käännös Prem Rawat:in tekstistä
Inspire lehdestä