Enemman kuin onnistuminen

Jokainen meistä arvio päiviään, kuukausiaan, itseasiassa koko elämäänsä saavutuksillaan. "Oliko tuo hyvä päivä?" Ja ihmiset sanovat: "Sain aikaan tuon. Olin tuolla. Menin sinne. Menin tänne, jaa- kyllä se oli hyvä päivä." Tai " Ei, minulla oli ongelmia. Rengas meni rikki autostani, auto hajosi, tuo meni pieleen ja tämä meni pieleen. Joten ei, ei tämä ollut hyvä päivä."

Mikä on todella tärkeää? Oliko päivä siksi surkea, että autosta hajosi rengas? Olen kyllä samaa mieltä kanssasi, jotta tuo tuo mukanaan epämukavuuksia. Ihmisten elämässä tapahtuu asioita, ja he sanovat. "Olen hukassa! Olen tuhoon tuomittu!"

Haluan tuoda esille, että elämässäsi tapahtuu jotain tärkeämpääkin kuin saavutustesi ja epäonnistumisiesi summa. Mitä sitten? Jotain todella perustavaa, yksinkertaista. Ja se on, että hengität sisään ja ulos.

Tämä on suurin ihme, minkä tulet koskaan todistamaan. Mikään ihme elämässäsi, ei tule koskaan ylittämään hengityksesi ihmettä. Elämäsi vaikeinakin hetkinä, se on kanssasi. Se ei koskaan arvostele sinua. Jokainen hengitys tuo mukanaan mahdollisuuden kokoea täyttymystä. Jokainen hengitys tuo mukanaan mahdollisuuden kokea rauhaa.

Tiedän, että jokaisella on ajatuksensa siitä, mitä rauha on. Kun ihmiset kuulevat sanan rauha, he ajattelevat maailman rauhaa - ei enää sotia. Katso asiaa toisesta nakokulmasta, niin naet todellisen rauhan. Rauha on asia, joka tapahtuu ihmisen sisimmassa.

Kerronpa sinulle, mita tarkoitan. Saan E-mail viesteja ihmisilta seka Israelista etta Libanonista, jotka ovat kokeneet sisaista rauhaa. No, mita luulet naissa viesteissa olevan? "Kiitos. Kiitos siita, mita olet nayttanyt sisimmastamme." He olivat pommitusten keskella, mutta siti keskella tuota kaikkea, he kiittivat siita rauhasta, jota tunsivat sisimmassaan.

Katsohan, se mita puhun, ei ole pelkkia sanoja. Ei minulla ole mitaan uutta kerrottavana. Kaikki mita sanon, tiedat jo. Sinun sydamesi, olemuksesi, sisimpasi on toistanut samaa kerta toisensa jalkeen. "Koe rauhaa, koe tayttymysta."

Kokea tayttymysta. Kokea rauhaa. Ymmastaa. Nauttia tasta elamasta. Ala katso tata matkaa onnistumisiesi tai epaonnistumisiesi kautta - vaan arvokkaana lahjana. Silla siita on kysymys - arvokkaimmasta lahjasta, joka ihmiselle voidaan koskaan antaa. Ja nyt - tassa sinulla on se. Se on kaikkien toiveidesi tayttymys. Se on kaikki, mita olet koskaan halunnut. Ja se on kaikki, mita tulet koskaan haluamaan.

Sisallasi on paikka, missa ei ole kysymyksia, eika epailyja. Sielta loytyy kaikki selkeys ja ymmarrys. Missa elaman juhlat tapahtuvat, ja sinut on kutsuttu mukaan. Sinut on kutsuttu nauttimaan olemassa olon juhlaan. Sina - ja vain sina voit niihin osallistua. Ei kukaan muu. Ainoastaan sina voit osallistua. Ne on jarjestetty sinua varten.

Jokainen meista voi kokea rauhaa elamassamme - ei sanoin, ei kasityksin, eika ideoin , vaan ihan todella - jokaisena elamamme paivana.

Ei kyse ole uskonnosta. Usko mita uskontoa haluat.

Rauhan heijastus

Jokainen haluaa rauhaa minne tahansa meneekin. Jokin aika sitten puhuin joukolle vankeja: "Haluatteko rauhaa", " Tietenkin!" Voit puhua armeijan väelle:
"Haluatteko rauhaa?" " Kyllä herra, tietenkin." Joten jokainen siis haluaa rauhaa. Sitten jatkat ja kysyt:
"Mitä rauha on?" Tässä kohtaa saat hämmästyttäviä vastauksia. Jokaisella näyttää olevan oma versio rauhasta. Jokainen katsoo asiaa aivan eri näkökulmasta.

Puhuin veljentyttäreni kanssa muutama päivä sitten ja hän sanoi: "Rakastan tuota väriä" Ja kysyin: "Rakastatko tuota väriä, vai pidätkö siitä?" Johon hän vastasi: " Mitä eroa sillä sitten on?" Johon vastasin: "Sillä on todella suuri ero. Pitäminen kertoo siitä, mitä haluat sanoa, ja voit vahvistaa sen sanomalla esimerkiksi, että pidän siitä todella paljon. Rakastaminen on interaktiivisempaa ja ilmaisee, mitä tuo väri voi sinulle tarjota."

Samalla tavalla kun on hiljaista ihmiset sanovat: " Onpa rauhallista." Ainut mitä se on, on hiljaista. Ihmiset kuvittelevat, että sodan vastakohta on rauha. Heillä on omat ideansa rauhasta.
On ihmisiä, jotka pitävät rauhana sitä, kun kuljetaan hitaasti laahustavissa vaatteissa koristautuneina kukkasin ja näytetään rauhan merkkiä käsillä. Et enää tervehdi vastaantulijaa sanomalla kädestä päivää. Ehkäpä vain kosketat toista sormella ja sanot, että rauha.
No eihän näille versioille löydy loppua.

Antakaas kun kerron teille tarinan. Oli kuningatar, jolla oli todella hieno kaulakoru. Eräänä päivänä kylvyn jälkeen hän kuivasi tukkaansa parvekkeella. Hän ripusti korunsa koukkuun. Alueella lenteli korppi, joka huomasi auringossa kimmeltelevan esineen ja nappasi sen. Lenneltyään jonkin aikaa se pudotti korun, joka jäi puunoksaan roikkumaan.

Puun alla virtasi likainen joki. Tällä välin kuningatar yritti ottaa koruaan, ja huomasi sen kadonneeksi. Hän sai valtavan raivonpuuskan. "Kuka varasti koruni?" Hän lähetti muut etsimään sitä. Mutta kukaan ei löytänyt sitä. Hän ilmoitti kuninkaalle:"Jollen heti saa koruani takaisin, lopetan syömisen." Kuningas huolestui tästä, ja lähetti armeijansa etsimään korua - kukaan ei kuitenkaan löytanyt sitä. Kuningas teki lopulta ilmoituksen:
"Se joka löytää korun, saa puolet valtakunnastani." Tästä innostuneena ihmiset alkoivat tosissaan etsiä.

Eräänä päivänä eräs kenraali näki korun likaojassa ja hyppäsi heti noutamaan sitä. Hän ei kuitenkaan löytänyt mitään. Hänen perässään tuli ministeri. Hän noudatti kenraalin esimerkkiä, koska hänkin halusi puolet valtakunnasta, ja hyppäsi likaojaan, mutta tuloksetta. Lopulta kuningaskin muiden esimerkkiä noudattaen sukelsi tuohon likaojaan, turhaan, samoin oli muillekin ennen häntä käynyt. Lopulta likaojassa möyrivät kaikki sotilaat ja kylän asukkaat löytämättä etsimäänsä.

Lopulta joku, joka omasi hieman enemmän viisautta, tuli ja kysyi:" Mitä te siellä teette? Ei koru siellä ole, vaan tuolla puussa. Hypitte heijastuksen perässä." Ja kuningas ilmoitti:" Kun kerran löysit korun niin puolet valtakuntaani on sinun." Tähän viisas mies vastasi: "En tarvitse valtakuntaasi. Pidä sinä se itse."

Miksi kerron tämän tarinan? No näinhän me myös teemme. Näemme heijastuksen rauhasta. On mukavaa, kun ei ole sotaa, mutta tämä on vain heijastus rauhasta - ei itse rauha. Rauha alkaa jokaisesta ihmisestä täällä maan päällä. Se on se kaulakoru. Kaikki muu on heijastusta.

Kun sydän tuntee täyttymystä, kun ihminen tuntee täyttymystä niin automaattisesti ihminen ei silloin koe kaksinaisuutta, ei koe kysymyksiä vaan hän kokee vastauksia. Ei monimutkaisuutta, vaan yksinkertaisuutta - sitä mitä me olemme. Siitä pidämme eniten; se meidän pitää olla. Se on perusolemuksemme. Kun koemme tasapainoa ja kun sydämemme on täynnä, olemuksemme loistaa. Ja todellinen olemuksemme on kaunis. Se on aito. Ja se on todellisen rauhan paikka. Etsimme sitä niin kaukaa, vaikka se on niin lähellä.

Kaikista epätoivoisimmissakin hetkissä on toivoa. Sellaisia olemme. On kestävyyttä, on ymmärrystä, jokaisessa ihmisessä on vahvuutta. Ja se vahvuus marssittaa meitä kohti sisäisen rauhan portteja.

Prem Rawat

Kuvat ja teksti Inspire lehdesta
www.contact-info.net