Leijona, joka kuvitteli olevansa lammas
Puhun yksinkertaisesta asiasta, puhun elämästä. Elämästä on useille ihmisille tullut tosi monimutkaista. Olemme kaikki hukkua määritelmiimme. Kun meiltä kysytään yksinkertaisesti sitä, että kuka olet, et usko, miten monimutkaisia vastauksia siihen saamme.Puhuin jonkin aikaa sitten jossain, ja siellä oli tämä uskomaton sanonta "Palvele muita ennen itseäsi".
Vastasin siihen :
"Mutta ellei ole itseä, mitä silloin palvelet? Pitää olla itse. Juuri tuotahan Sokrateskin kehotti, että tunne itsesi. Mutta mitä sitten tarkoittaa tuo itsensä tunteminen? "
Minulla on tähän pieni yksinkertainen tarina, jota isälläni oli tapana kertoa. Eräänä päivänä maanviljelijä käyskenteli metsässä. Hän löysi pienen leijonanpennun, joka ilmiselvästi oli eksyksissä. Hän nosti sen syliinsä ja otti mukaansa. Hän laittoi sen kotonaan lampaiden kanssa tarhaan. Aika kului, ja pentu kasvoi ja voimistui. Se leikki ja laidunti lampaiden seurassa. Ja tämä oli kaikki, mitä se tiesi.
Eräänä päivänä lampaiden laiduntaessa tuli iso leijona metsästä. Lampaat säikähtivät tätä ja ryntäsivät ympäriinsä kauhuissaan. Näin teki myös tuo leijonanpentu. Leijona meni pennun luokse, joka ei enään ollut mikään pienikokoinen, ja sanoi hänelle:
"Miksi minua pelkäät?"
Pentu vastasi:
" Olen pelkkä lammaspahainen, jonka syöt suihisi!"
Tähän leijona vastasi :
"Et sinä mikään lammas ole. Tule kanssani niin näytän sinulle."
Hän vei pennun lammen rannalle ja sanoi, että katso itse. Pentu katsoi ja hämmästyi.
"En olekaan lammas, vaan sinun kaltaisesi!"
"Aivan. Olet kaltaiseni. Nyt voit lopettaa tuon määkimisen ja äännellä kuten kunnon leijona."
Silloin pikku leijona alkoi ärjyä kuin leijona. Ja pikku leijona kiitti leijonaa, johon leijona vastasi:
" Ainut mitä tein, oli se, että näytin sinulle, kuka todella olet. Jo ennen kuin astuin viidakosta näköpiiriisi, olit leijona, sillä sitä sinä todella olet."
Me myös unohdamme tässä maailmassa, kuka todella olemme. Kykysi tuntea riemua on ainutlaatuinen. Tämä on olemuksesi - se mitä todella olet. Sinä hyljeksit kärsimystä ja tunnet vetovoimaa riemua, iloa kohtaan. Joten löydä elämässäsi ilo, joka ei lopu, riemu, jota et voi jättää taaksesi, riemu, jota kannat mukanasi mihin tahansa menetkin.
Jos sinulla on vene ja haluat kiinnittää sen laituriin, kiinnitä se paikkaan, joka ei ajelehdi. Tämän takia ihmiset kuljettavat ankkuria mukanaan. Mikä sitten on sellainen, joka ei ajelehdi? Löytääksesi vastauksen tähän sinun on tunnettava todellinen itsesi, se itsesi, joka ei ajelehdi. Ajatuksissaan tuo leijonanpentu oli lammas, mutta kun hän näki todellisuuden, hän ymmärsi, ettei ollutkaan lammas.
Todellisuutesi on yksinkertainen. Halu tuntea täyttymystä on aina ollut sisimmässäsi. Halu olla tyytyväinen on aina ollut olemassa. Ei se ole mitään uutta. Ja tuo halu tulee olemaan siellä loppuun asti. Se oli siellä alussa ja tulee olemaan siellä loppuun asti. Tuo halu kokea rauhaa ei muutu. Jano kokea täyttymystä ei muutu. Ankkuroidu tuohon todellisuuteen niin et ajelehdi. Ankkuroidu kauneuteen, joka on sisimmässäsi etkä silloin ajelehdi. Kaikki muu muuttuu kuten on aina tehnyt ja kuten tulee aina tekemään.
Kaikki muuttuu paitsi sinä. Sinussa on jotain, joka ei muutu. Löydä tuo muuttumaton. Ja sido tämä elämäsi laiva siihen niin voit rentoutua.
Prem Rawat
käännös ja kuvat Inspire lehdestä
www.contact-info.net




