Elämänkudos


Jokin aika sitten menin hautajaisiin. Kun katselin hautakiviä "Tässä lepää ..." minun oli pysähdyttävä. Ei siinä ole vain hautakivi, siinä on koko historia. Siinä on ollut elävä ihminen. Hänelle on tapahtunut hyviä asioita, hänelle on tapahtunut huonoja asioita. Oli sekavia päiviä ja ihania päiviä. Oli päiviä, jolloin kaikki meni hänen suunnitelmiensa mukaan ja niitä, jolloin mikään ei toiminut. Hän matkasi elämässään eteenpäin.
Mikä tuon hautakiven ja minun ero on? Olenko enemmän kuin hautakivi nimineen, päivämäärineen ja pienine muistokirjoituksineen? Eikö elämä ole tuota enempää?
Eikö olekin olemassa olo, joka ulottuu kaiken tuon yläpuolelle? Kaiken hyvän ja pahan, kaiken oikean ja väärän - kaiken tuomitsemisen? Eikö olekin olemassa ystävällisyys? Että tämä on erityinen hetki - olla elossa? Kuinka paljon tunnistan tätä hetkeä? Mistä olen huolissani tänään? Kaikista asioista, mitä tapahtuu? Olenko vähimmässäkään määrin kiinnostunut hienointakin hiusta hienommasta asiasta - mitä ei voi mitata paksuuden, pituuden tai leveyden mitoilla - mikä kuitenkin erottaa minut tuosta hautakivestä? Tiedätkö mikä tuo on? On kyse hengityksestäsi. Siinä on tuo ero.
Et voi ottaa siitä kuvaa, maalata sitä, tehdä siitä patsasta. Et voi antaa, ostaa, myydä tai vaihtaa sitä. Silti sen merkitys on, että olet olemassa. Kun se tulee olet Herra Se-ja-se, Rouva Se-ja-se, Neiti Se-ja-se, Tohtori Se-ja-se, Kapteeni Se-ja-se, Professori Se-ja-se. Ja koska se tulee, kykenet ymmärtämään, kysymään, järkeilemään, havannoimaan ja oppimaan. Kaikki kiitos tämän hengityksen.
Ihmiset sanovat"Olen äiti, Olen isä". Olet ihminen. Emme näe ihmisiä. näemme kaikkea muuta. Puhun läsnäolosta, kauneudesta, mikä on sisimmässäsi, minkä vuoksi sinulla on kaikki ja mitä ilman sinulla ei ole mitään. Se on todellista. Se on yksinkertaista.
On osanen, mitä ilman menettäisimme koko elämämme kudoksen. Osanen, joka tanssii jokaisen sydämessä. Siitä osasesta puhun. Todellisuudesta. Kauneudesta. Riemusta. Todellisesta rauhasta - ei jonkin poissaolosta, vaan läsnäolosta. Se on mahdollista - jopa keskellä sotaa. Rauha, jota ei voida häiritä. Se on todellista rauhaa. Ja sitä, mitä ei voida otta sinulta pois, se on todellista vapautta.
Aloita tunnistamalla tämä yksinkertaisimmalla tavalla - käänny sisäänpäin. Ei ideasta käsin, vaan ymmärryksestä. Ei mittaamalla vaa'alla "tuota minulla ei ole" vaan ymmärtämällä mitä minulla jo on. Se mitä sinulla sisimmässäsi on, on jo kaikki. Ja tarkoitan todella kaikki. Ja se on kanssasi loppuun asti.
Minulle tämä on mahdollisuuteni. Tämä on aikani, mahdollisuuteni, koska olen elossa. Matkani jatkuu ja opin. Rakastan oppimista. Rakastan ymmärtämistä. Olen kiitollinen päivistäni. Tämä on etuoikeuteni, riemuni, kunniani, muistuttaa ihmisille - mennä ympäri maailmaa ja kertoa ihmiselle tästä rauhan mahdollisuudesta.
Prem Rawat
kuvat inspire lehdestä ja käännös artikkelista ko lehdessä ,http://www.contact-info.net





