Sydämen uutisia

MILLOIN KEVÄT SAAPUU

Kevät on saapunut. Kädenvääntö on käynnissä. Toisaalta talvi ei halua hellittää otettaan, toisaalta kevään lämpö pyrkii esiin. Tätä kilpaa käydään taivaalla, pilvissä, salamoissa, sateenkaarissa, auringon paisteessa. Maan pinnalla nousee uusia pieniä versoja. Ne ovat varsin herkkiä. Edellisenä syksynä ne taistelivat "selviytyäkseen talvesta, meidän täytyy pudottaa lehtemme". Niin sitten tapahtuikin. Panoksena oli "Kun kesä jälleen palaa, kun se saapuu, saamme jälleen kasvattaa lehtemme ja olla jälleen kerran kokonaisia."

Nyt valmistaudutaan ja pienikin pilkahdus kesästä saa ne työntämään versonsa esiin. Valmiina täyttämään lupaustaan olla kokonainen - täydellinen. Kysymykseni sinulle on: oletko valmis elämäsi kevääseen? Mikäli olet, on minulla sinulle varsin hyviä uutisia: Keväy on todella tullut. Kukoista! Nyt ei ole aika järkeillä, kysellä, väitellä, onko kevät todella täällä vai ei. Ei ole myöskään aika jahkailla siitä, että kun ne kuitenkin jälleen pitää pudottaa miksi siis vaivautua. Tiedätkö, että jok'ikinen päivä, jonka elät, tulee kevät? niin tuska tulee myös. Mitä tuo tuska sanookaan sinulle? "Hei, eikö me ollakkin olleet hieman epätietoisia viimeaikoina? Herää." Kun tuska tulee, ihmiset ajattelevat. Hei tarkastellaanpa tätä. Analysoidaan tilannetta. Ei tuska ole tuota varten. Rattaiden natina sisällämme tarkoittaa, ettei siellä ole kaikki hyvin.

Ihmisenä, sinulla on rytmi, joka sanoo."Liiku. Marssi. Mene. Liiku. Marssi. Mene." Ymmärrä kuolemattomuutesi ja inspiroidu liikkumaan, ei pysähtymään. Ymmärrä myös, että sinusta osa on kuolematonta. Olet kuin kerrosleipä. Osa itseäsi,johon olet kiinnittänyt paljon huomiota, on väärä pala leipää. Sinun olisi pitänyt kiinnittää huomiosi siihen toiseen puoleen, sillä muuten se häviää. Se on sen luonne. Älä anna sen pelottaa sinua vaan anna sen innostaa itsesi keskittymään siihen toiseen, todella mehukkaaseen puoleen. Innostuksen tuohon löydät sydämestäsi. Sisimmässäsi rummuttaa rumpu, joka rummuttaa tietämistä, ymmärrystä, tanssia ymmärryksen rytmiin. "Ymmärrä lahja, jonka olen saanut. Ymmärrä tarpeesi kukkia. "Kauneus on siinä, että kevät tulee. Kun katson noiden hentojen vihreiden versojen esiintuloa. Sanon itselleni "Anna mennä vaan. Tee se. Älä pelkää. Älä käänny pois sydämestäsi vaikka tänään ei olekkaan lämmin päivä. Kuinka tahansa KYLMÄ VIIMA NYT PUHALTAAKAAN, SE HÄVIÄÄ KEVÄÄN LÄMMÖLLE.

Sinulle siis, kuinka tiukka ote tietämättömyydellä onkaan se häviää, sillä sisälläsi oleva etsijä on vahvempi, kuin kaikki maailman kysymykset ja sekaannukset yhdessä. Se on sisäisen voiman määrä. Se on kaunein voima - etsiminen. Mikäli ihminen etsii, sanon "Hienoa, mikäli etsintäsi on aitoa löydät sen, joka tyydyttää kysymyksesi." Sitä kutsutaan janoksi, janoinen ja vesi. Sillä niin kauan kuin on kaipaavia, siksi että on kaipaavia, löytyy myös vettä sammuttamaan tuon janon.

Jotkut tekevät paljon löytääkseen tuon veden. Ja se kyllä löytyy, sillä vesi, jota etsit kumpuaa sisimmästäsi. Sinun ei tarvitse mennä mihinkään tiettyyn paikkaan. Sinun ei tarvitse etsiä keidasta, lähdettä, kaivoa tai seurata lintuja. Missä sitten oletkin, tässä erämaassa, jokainen hengenvetosi pumppuaa raikasta vettä tyydyttämään janosi, jokaisena päivänä ja jokaisena yönä.Katso sydämeesi niin löydät olemassaolosi perustan. Katso sisimpääsi josta löydät raikkaimman veden. Katso sisimpääsi, josta löydät vastaukset kysymyksiisi, joita et ole edes vielä esittänyt. Puhun myötätunnosta, intohimosta tässä olemassa olossasi ja sen tuolla puolen. Uskomattomin energia, joka loi auringon, kuun ja maan - kaikki tuon tomusta. Loi kaiken ei-mistään. Luoda tämä maa kattoineen, joka ei tarvitse minkäänlaisia kannattimia, uskomattomia materiaaleja - matoksi - eläviä, kauniita - jatkuvasti uusiutuvia. Luoda tuo uskomaton valaistus, mikä aikaasaa äärettömät varjot. Lúoda valot, sanoinkuvaamattomat - kuun - pilvet -tähdet - kaiken tuon. Sitten sinä - kykenet todistamaan kaiken tuon - et vaan näkemään vaan myös ihailemaan. Saada aikaan päivät , eikä koskaan kahta samanlaista - tämä jos mikä on taito. Luoda lumihiutaleet, puut - eikä kahta toisensa kaltaista. Tehdä ihmiset - eikä ketään aivan samanlaista.

Kun sataa kaatamalla, muista silloin tuo hienous, jonka olet saanut. Muista kaikki mahdollisuutesi. Muista olevasi osa tuota kaikkea. Et ole mikään abstrakti, ei- minkään arvoinen, sattuma, joka vain tapahtui. Yksikään hiekanjyvä, lehti, lumihiutale, ei yksikään sadepisara ole poissa paikaltaan. Mikäli hyväksyt tämän, täytyy sinun myös hyväksyä ettet itsekkään ole väärässä paikassa. Näe ja ymmärrä tosiasiat, ne ovat kauniimmat, kuin mikään kuvittelemasi. Kun siis kevät saapuu, joka päivä elämääsi - älä silloin epäröi - vaan kukoista.


Käännös Inspire lehden artikkelista
http://tprf.org
http://maharaji.net
http://contactinfo.net
www.mahdollisuus.info

Se on kaikki suhteellista

Ihmiset puhuvat "Itämaisesta ajattelusta" ja "Läntisestä ajattelusta". Miksi jaamme maailmaa? Maapallo on pyöreä ja se pyörii ympäri ja ympäri.

Puhun universaalista asiasta! Totta on, että olemme kaikki ihmisiä. Olemme rakentaneet nämä kuoret ympärillemme, mutta ne eivät ole todellisia. Ei ole Itää eikä Länttä. Älä tutki ainoastaan kasvoja ja ihonväriä. Erilaiset kasvomme ovat, kuin kukkia puutarhassa. Mikäli ne olisivat kaikki samanvärisiä, olisi tilanne varsin yksitoikkoinen. Kaikki eri värit - pinkit, vihreät, punaiset, keltaiset ja ruskeat - kaikki nämä tekevät puutarhasta kauniin.

Me vain katsomme kasvoja ja sanomme "olet erilainen". On ihmisiä, jotka rakastavat Itää ja vihaavat Länttä tai sitten rakastavat Länttä ja vihaavat Itää. Tilanne vain suurenee ja suurenee vaikka sen pitäisi vähentyä ja vähentyä. Voimme kaikki auttaa toisiamme. Uskonnon, uskomustemme tai ajatustemme ei pitäisi erottaa meitä. Mikäli haluamme noudattaa traditioita niin meidän tulisi kyetä tekemään niin. Mitä kaikki tarvitsemme ja haluamme on hieman liikkumatilaa.

En henkilökohtaisesti pidä jakamisista. Ihmiset ovat ihmisiä - ihan jokainen. Olemme ihmisiä - me emme ole Kiinalaisia tai USA:laisia vaan Luojan luomia. Meidän tulisi olla ylpeitä siitä, että olemme elossa, että olemme ihmisiä. Meidät tulisi kouluttaa sietämään toisiamme paremmin. Sillä elämmehän kaikki samalla planeetalla. Tiedäthän, mikäli asut saman katon alla muiden kanssa, tulee sinun kyetä tulemaan toimeen heidän kanssaan. No mutta mehän asumme samassa talossa. Sitä kutsutaan Maa Planeetaksi. Täällä se on. Ja se on todella vain yksi kappale.

Mikäli et pidä talostasi, voit muuttaa pois. Mutta mihin muuttaisit Maapallolta? Marssiinko vai? Kiehuisit ja paleltuisit, paistuisit ja paleltuisit - kuten TV ateria. Tässä talossa kuitenkin kaikki asumme. Sen sijaan voisimme tehdä siitä siedettävämmän. Kun sataa, olipa se sitten erämaassa, Intiassa tai Afrikassa, kyse on samasta sateesta, joka saa kukat kukkimaan ihan samalla tavalla. Emme ole niin erilaisia. Päivän päätteeksi, emme todellakaan ole. Ja se, mitä olemme ei todellakaan ole mitään pahaa vaan hyvää. Todella hyvää.

Joku, jonka luona vierailin, niin hänellä oli stikkeri jääkaapin ovessa, jossa luki "Hymyile", ja kysymykseeni , miksi, he vastasivat "On mukava tulla muistutetuksi". Mukavaa, että joku muistuttaa meitä hymyilemään? Sinähän olet ihminen. Sitähän sinä teet. Kun asiat luistavat hienosti, niin teet sitä automaattisesti. Et silloin tarvitse muistutusta. Hymyilet luonnostasi. Kun sisälläsi kaikki on hyvin, hymy tulee luonnostaan.

Jotkut haluavat ympärivuotisen puutarhan, silloin he hankkivat keino nurmen, keino kukkia, keino puita saadakseen puutarhansa. Sitten he sanovat " Katso puutarhaani! Se on hieno, eikö vain? Se näyttää tältä ympäri vuoden, eikä minun tarvitse edes leikata nurmea." Ni-in, mutta missä ovat perhoset, missä mehiläiset? Missä on kukkien tuoksu? Puutarhasi saattaa näyttää hienolta, vaan ei se ole todella puutarha. Haluatko puutarhasi näyttävän hienolta, vaikkei se ole todellinen?

Ole todellinen - itseäsi varten. Älä elä epätodellista fantasiaa. Olet täällä turhan lyhyen ajan, jotta vain esität. Mikäli haluat lentää, niin lennä todella. Siksi, että voit tehdä niin. Ei sinun tarvitse esittää. Se ei kanna kovinkaan pitkälle. Etkä ole täällä kuitenkaan niin pitkään.

Monet nuoret ajattelevat elämänsä kestävän ja kestävän kovinkin pitkään. Kysy sellaiselta, joka on elänyt jo jonkin aikaa, kuinka nopeasti se on mennyt. Se on kaikki suhteellista. Muistatko, kun olit nuori? Istuit autossa vanhempiesi kanssa, ja 15 minuuttia tuntui kovin pitkältä ajalta. Nyt sanot, " Olemme jo perillä." Se on kaikki suhteellista.

Alat pikkuhiljaa arvostaa aikaa, kun sitä on jäljellä vähemmän ja vähemmän. Tuo ei ole kovinkaan viisasta. Ymmärrä ajan arvo nyt. Paras tapa arvostaa sitä, on tuntea täyttymystä niin paljon, kuin voit. Näin olet valloittanut ajan. Silloin olet ymmärtänyt sen, mitä sinulle on annettu - uskomattomin elämän lahja.

Prem Rawat
Inspire lehdestä

Suuri ihme

Tarkoitukseni ei ole tuoda esille kaikkia maailman ongelmia, sillä niitä on aivan liian paljon. Mutta huolimatta kaikista ongelmista, kaikista vääryyksistä, on myös asioita, jotka ovat todella, todella hyviä. Huolimatta kaikesta rumuudesta, on myös jotain todella, todella kaunista. Huolimatta kaikista virheistä, on myös yksi asia, joka on täydellinen. Tuo täydellisyys, tuo kauneus on sinussa.

On ihmisiä, jotka haluavat tuoda esille kaikkia maailman ongelmia, ja olen tavallaan onnellinen, että he tekevät niin. Mielestäni pitäisi olla myös henkilöitä, jotka toisivat esille asioita, jotka ovat oikein, kauniita, sillä kaikesta huolimatta, tämä elämä on kaunista. Takerrumme kaikki joskus ongelmiimme,ideoihimme, käsityksiimme ja unohdamme näin kaiken sen mitä olemme saaneet. keitä olemme? Olemmeko ainoastaan yhdistelmä tapahtumista, joiden keskellä elämme? Olemmeko ainoastaan joukko ihmisiä, jotka heräävät aamuisin kaikkien velvollisuuksiensa keskelle "Tämä täytyy tehdä" "Tuonne pitää ehtiä"? Vai onko kenties muutakin, jotain sisimmässämme, joka pyrkii hymyilemään, olemaan kiitollinen, tuntemaan kiitollisuutta, tuntemaan riemua?

Puhun omasta kokemuksestani. Minullakin on velvollisuuksia. On hyviä päiviä ja on huonoja päiviä. Hyvinä päivinä haluan olla onnellinen. Haluan tuntea rauhaa. Haluan tuntea yhteyden itseeni. Sitten on noita huonoja päiviä. Mutta niidenkin keskellä haluan tuntea onnellisuutta. Kukaan ei pysty selittämään onnellisuutta. Tunnet vain mitä se on. Ei kyse ole nauramisesta, hymyilemisestä, tai siitä hetkestä päivää, jolloin vain olet onnellinen. Onnellisuus tulee siitä, että tunnet hyvää oloa. Ajattelemme onnellisuuden johtuvan jostain - lapsemme on valmistunut koulustaan, voitamme lotossa, saamme vihdoin palkankorotuksen. Kuvittelemme näiden johtavan onnellisuuteen.

On ainoastaan yksi henkilö, joka tekee sinut onnelliseksi. Tiedät kuitenkin varsin vähän tuosta henkilöstä. Eikö tuo ole outoa. Tunnet muita henkilöitä, ystäväsi, työtoverisi, sukulaisesi, - mutta erityisen heikosti itsesi - sen mikä todella olet. Ja kuitenkin juuri sinä olet tuo henkilö, joka tekee sinut onnelliseksi. Näet ihmisiä autoilemassa, heristelemässä sormiaan, puhumassa pikaistuksissa itsekseen. Jotenkin se kuvastaa elämän arvostuksen puuttumista. He vain haluavat päästä perille. Haluan sinun pysähtyvän hetkeksi miettimään ja ymmärtämään, että elämäsi on todella arvokasta. Et sinä ole vain numero tilastoissa ,vain nimi listalla. Olet paljon enemmän, kuin jos laskettaisiin yhteen kaikki hyväsi ja pahasi. Turhan monet ihmiset elävät pelossa. Sisimmässäsi on paikka, jossa ei ole pelkoa, jossa voit tuntea vapautta. Mikäli jonkun toisen pitää kertoa, että olet vapaa, niin silloin et todella ole sitä.

Meillä on kaavamme. onnellisuus ei ole kaava."Kun sinulla on tämä ja tämä vaan ei tuota, niin olet onnellinen." Joko tunnet onnellisuutta tai et. Tunnet riemua elämässäsi tai sitten et. Mitä sinä siis tunnet elämässäsi? Tämä elämä on näyttämö, jolla rauha tanssii, missä onnellisuus laulaa lauluasi. Tämä elämä sisältää lupauksen lupauksen jälkeen, lahjan lahjan jälkeen, kaikki vain sinulle.

Olen seurannut kevään saapumista. Voi miten mukava onkaan seurata kevään saapumista. Näen toimistoni ikkunasta erään puun. Talvella se pudottaa lehtensä viimeistä myöten ja silloin runko paistaa paljaana. Ja takuuvarmasti, kun kevät alkaa koittaa, ei tuo puu hukkaa päivääkään. Se alkaa työntää silmuja silmujen jälkeen. Tätä kutsun omistautumiseksi. Tätä kutsun elämäksi. Tätä kutsun "suureksi ihmeeksi". Mikäli tuo puu olisi ihminen, se sanoisi "Miksi oikeastaan teen näin, talvi tulee väistämättä ja joudun taas pudottamaan lehteni, miksen siis anna olla ja jää tähän talvilepoon - ja unohtaisin koko kevään."

Ei siinä ole mitään logiikkaa, vaan jotain logiikan tuolla puolen. Rakkaus ei ole loogista. Nuo pienet silmut odottavat ja odottavat. Eivät ne kykene ennustamaan säätä. Eivät ne ajattele: "Nyt on pari lämmintä päivää, mutta sitten tulee taas sade, joten on kai paras odottaa." Ei. Tämä ei ole niitä varten. Vaan. "Hei nyt on lämmintä, kevät on tullut, puhjetaan lehteen." Ja niin nuo herkät versot alkavat kasvaa, kestäen muutaman viileän, sateisen päivän, mutta kurkoittaen silti kohti kevättä. Niissä on sisäinen voima, joka on voimakkaampaa. Ja tuo näytelmä käydään tuhansissa puissa joka kevät, Sinun kevääsi on saapunut. On aika kurottaa sisimpään. Sallia toivon hyvyydestä pilkistää elämääsi. Nähdä hyvää, ymmärtää hyvää, jotta jälleen tunnistaisit, jotta jälleen kerran sanoisit kyllä sille, jonka olet niin pitkään kieltänyt - itsesi.


Käännös Prem Rawat:in tekstistä
Inspire lehdestä

Voitko muuttaa elämäsi tarinan?

Olemme täällä.

Jotenkin tuo kaikki tapahtui. On tämä kaunis planeetta - aivan mahtava. Sininen väri siinä on aivan loistava. Joet - miten ne virtaavat, mikä solina niistä lähtee, miten aurinko kimmeltelee niissä ja luo kaikki väreet. Kaikki vihreät lehdet - ja niiden värien vaihtelu syksyisin, ja jokaisen lehden väreily tuulessa. Aivan uskomatonta. Erämaat - kaikki tuo hiekka ja kaikki kivi muodostelmat.

Ja sitten sinä - joka voit arvostaa ja ihailla tuota kaikkea. Maapallo, joka viileni juuri riittävästi, jotta voisit olla olemassa, ja elää siellä. Kaikki vaihtelut. Vuodenajat - talvi ja talven taittuminen ja kevään tulo, jotta elämä voi taas alkaa kukoistaa.

Sinut on laitettu tälle maapallolle. Et tule elämään miljoonia vuosia. Tämä tarina, joka avautuu lähes olemattomasta. Ensin avautuu yksi sitten seuraava ja vielä seuraava. Se suorittaa oman tanssinsa avautuessaan ja sitten taas kietoutuu takaisin tuohon ei-mihinkään. Tuosta ei-mistään avautuu tarinasi ja kestää hetken - kietoutuen jälleen tuohon ei-mihinkään, se on sinun olemassa olosi , sinun elämäsi. Ei kenenkään toisen tarina, ei kenenkään toisen suunnittelema tarinasi vaan sinun tarinasi, itsellesi suunnittelema.

Jotkut ihmiset sanovat: "Kohtalosi on ennalta kirjoitettu, kaikki, mitä tarinasi sivuille on kirjoitettu, on jo etukäteen sinne kirjoitettu." Joten, miksi siis rukoilla? Kenen mieltä yrität muuttaa? Ja mikäli uskot rukouksesi muuttavan jotain, on sinun myos muutettava tarinasi tuosta kohtalosta. Ei sitä ole etukateen kirjoitettu; siihen voidaan vaikuttaa.

Toiset ihmiset taas sanovat:"Minä - itse olen vastuussa tapahtumista. Minä kirjoitan tarinani." Entäpä onnellinen "kirjailija"? Totta on, etta kaikki mitä tapahtuu on kohtaloa, mutta entäpä, jos nuo sivut olisivatkin tyhjät. Paperin syöttö olisi automaattista, mutta sinä kirjoittaisit tarinasi niille. Minkälaisen tarinan haluaisit kirjoittaa? Minkalaisen tarinan tekisit? Tulisiko se sisältämään kärsimystä, tuskaa ja vihaa ja kaikkia noita asioita, joita et kykene saavuttamaan? Vai tulisiko siitä todella mielenkiintoinen tarina? Varsinainen seikkailu?

Suurin seikkailu ei olisi Everest vuoren huipulle kiipeäminen, sillä sehan on jo tehty. Suurin seikkailu, jonka voit elämässäsi suorittaa on löytää itsesi. Tuo tarina on hauska. Se on herkullinen, ja se on suurin mysteeri. Et ole koskaan itsestäsi kaukana, et ole. Lähinnä, mitä ketään koskaan voit olla - olet sinä itse, etkä kuitenkaan tunne itseäsi. Tunnet kaikki muut, ja kuitenkin, mitä sinun tulee löytää on - itsesi.

Tässä vasta on seikkailu - tämä on Lohikäärmeiden maa. Eivätkä nämä lohikäärmeet ole mitään kuviteltuja. Ne on todella olemassa. Jollet tässä seikkailussa kesytä lohikäärmeitä, ne syövät sinut. Ja jos taas kykenet kesyttämään tuon lohikäärmeen, pääset lentämään sen selässä mihin vain haluatkin mennä.

Tässä tarinassa on myös miekkoja, ja sitten on tuo yksi miekka, jolla on uskomattomia voimia - ja tuo on selkeyden miekka. Jokaisella on sellainen, mutta he pelkäävät sitä. Eivät he lohikäärmettä pelkää. Ja sitä taas tulisi pelätä, sillä tuolla lohikäärmeellä on ainoastaan yksi asia mielessä - ruoka. Ja ellet ole varuillasi, menetät jotkin arvokkaimmista omaisuuksistasi.

Sinä olet tämän tarinan suojelija, sinä olet tuo ritari. Sinä omistat selkeyden mahtavan miekan, joka korjaa kaiken, muttet uskalla käyttää sitä.

Alkaako tämä tarina syntymästäsi, ja saa onnellisen lopun? Ei, tätä tarinaa esitetään jokaisena elämäsi päivänä. Saatat saada jokaiselle päivälle onnellisen lopun, saatat voittaa joka päivä. Kykenetko muuttamaan tämän tarinan? Siinäpä vasta miljoonan taalan kysymys. Monet sanovat sinulle :"Ei. Et kykene siihen." Minä taas sanon :"Kyllä" voit muuttaa tarinasi. Tietysti kykenet siihen. Eikä vaan että sanon, vaan olen nähnyt sen tapahtuvan. Jopa kaikista surkeimpana päivänä, sisälläsi on rauhan paikka, jota voit koskettaa, ja näin muuttaa tarinasi.

Mikäli valitset sen, että muutat tarinasi, olen täällä auttamassa sinua ja voin auttaa. Olen auttanut monia ihmisiä. Tärkeintä tietysti on että on toivoa. Jos ymmärrät, että voit muuttaa tarinasi, on uskomaton määrä toivoa - toivoa, että voit kokea täyttymystä jokaisena elämäsi päivänä. Ja tuollainen toivo on tosi mukava tietää. Eikä vaan toivoa, vaan myös työvälineitä toteuttaa tuo muutos.

Prem Rawat
kuvat ja teksti Inspire lehdesta

Enemman kuin onnistuminen

Jokainen meistä arvio päiviään, kuukausiaan, itseasiassa koko elämäänsä saavutuksillaan. "Oliko tuo hyvä päivä?" Ja ihmiset sanovat: "Sain aikaan tuon. Olin tuolla. Menin sinne. Menin tänne, jaa- kyllä se oli hyvä päivä." Tai " Ei, minulla oli ongelmia. Rengas meni rikki autostani, auto hajosi, tuo meni pieleen ja tämä meni pieleen. Joten ei, ei tämä ollut hyvä päivä."

Mikä on todella tärkeää? Oliko päivä siksi surkea, että autosta hajosi rengas? Olen kyllä samaa mieltä kanssasi, jotta tuo tuo mukanaan epämukavuuksia. Ihmisten elämässä tapahtuu asioita, ja he sanovat. "Olen hukassa! Olen tuhoon tuomittu!"

Haluan tuoda esille, että elämässäsi tapahtuu jotain tärkeämpääkin kuin saavutustesi ja epäonnistumisiesi summa. Mitä sitten? Jotain todella perustavaa, yksinkertaista. Ja se on, että hengität sisään ja ulos.

Tämä on suurin ihme, minkä tulet koskaan todistamaan. Mikään ihme elämässäsi, ei tule koskaan ylittämään hengityksesi ihmettä. Elämäsi vaikeinakin hetkinä, se on kanssasi. Se ei koskaan arvostele sinua. Jokainen hengitys tuo mukanaan mahdollisuuden kokoea täyttymystä. Jokainen hengitys tuo mukanaan mahdollisuuden kokea rauhaa.

Tiedän, että jokaisella on ajatuksensa siitä, mitä rauha on. Kun ihmiset kuulevat sanan rauha, he ajattelevat maailman rauhaa - ei enää sotia. Katso asiaa toisesta nakokulmasta, niin naet todellisen rauhan. Rauha on asia, joka tapahtuu ihmisen sisimmassa.

Kerronpa sinulle, mita tarkoitan. Saan E-mail viesteja ihmisilta seka Israelista etta Libanonista, jotka ovat kokeneet sisaista rauhaa. No, mita luulet naissa viesteissa olevan? "Kiitos. Kiitos siita, mita olet nayttanyt sisimmastamme." He olivat pommitusten keskella, mutta siti keskella tuota kaikkea, he kiittivat siita rauhasta, jota tunsivat sisimmassaan.

Katsohan, se mita puhun, ei ole pelkkia sanoja. Ei minulla ole mitaan uutta kerrottavana. Kaikki mita sanon, tiedat jo. Sinun sydamesi, olemuksesi, sisimpasi on toistanut samaa kerta toisensa jalkeen. "Koe rauhaa, koe tayttymysta."

Kokea tayttymysta. Kokea rauhaa. Ymmastaa. Nauttia tasta elamasta. Ala katso tata matkaa onnistumisiesi tai epaonnistumisiesi kautta - vaan arvokkaana lahjana. Silla siita on kysymys - arvokkaimmasta lahjasta, joka ihmiselle voidaan koskaan antaa. Ja nyt - tassa sinulla on se. Se on kaikkien toiveidesi tayttymys. Se on kaikki, mita olet koskaan halunnut. Ja se on kaikki, mita tulet koskaan haluamaan.

Sisallasi on paikka, missa ei ole kysymyksia, eika epailyja. Sielta loytyy kaikki selkeys ja ymmarrys. Missa elaman juhlat tapahtuvat, ja sinut on kutsuttu mukaan. Sinut on kutsuttu nauttimaan olemassa olon juhlaan. Sina - ja vain sina voit niihin osallistua. Ei kukaan muu. Ainoastaan sina voit osallistua. Ne on jarjestetty sinua varten.

Jokainen meista voi kokea rauhaa elamassamme - ei sanoin, ei kasityksin, eika ideoin , vaan ihan todella - jokaisena elamamme paivana.

Ei kyse ole uskonnosta. Usko mita uskontoa haluat.

Rauhan heijastus

Jokainen haluaa rauhaa minne tahansa meneekin. Jokin aika sitten puhuin joukolle vankeja: "Haluatteko rauhaa", " Tietenkin!" Voit puhua armeijan väelle:
"Haluatteko rauhaa?" " Kyllä herra, tietenkin." Joten jokainen siis haluaa rauhaa. Sitten jatkat ja kysyt:
"Mitä rauha on?" Tässä kohtaa saat hämmästyttäviä vastauksia. Jokaisella näyttää olevan oma versio rauhasta. Jokainen katsoo asiaa aivan eri näkökulmasta.

Puhuin veljentyttäreni kanssa muutama päivä sitten ja hän sanoi: "Rakastan tuota väriä" Ja kysyin: "Rakastatko tuota väriä, vai pidätkö siitä?" Johon hän vastasi: " Mitä eroa sillä sitten on?" Johon vastasin: "Sillä on todella suuri ero. Pitäminen kertoo siitä, mitä haluat sanoa, ja voit vahvistaa sen sanomalla esimerkiksi, että pidän siitä todella paljon. Rakastaminen on interaktiivisempaa ja ilmaisee, mitä tuo väri voi sinulle tarjota."

Samalla tavalla kun on hiljaista ihmiset sanovat: " Onpa rauhallista." Ainut mitä se on, on hiljaista. Ihmiset kuvittelevat, että sodan vastakohta on rauha. Heillä on omat ideansa rauhasta.
On ihmisiä, jotka pitävät rauhana sitä, kun kuljetaan hitaasti laahustavissa vaatteissa koristautuneina kukkasin ja näytetään rauhan merkkiä käsillä. Et enää tervehdi vastaantulijaa sanomalla kädestä päivää. Ehkäpä vain kosketat toista sormella ja sanot, että rauha.
No eihän näille versioille löydy loppua.

Antakaas kun kerron teille tarinan. Oli kuningatar, jolla oli todella hieno kaulakoru. Eräänä päivänä kylvyn jälkeen hän kuivasi tukkaansa parvekkeella. Hän ripusti korunsa koukkuun. Alueella lenteli korppi, joka huomasi auringossa kimmeltelevan esineen ja nappasi sen. Lenneltyään jonkin aikaa se pudotti korun, joka jäi puunoksaan roikkumaan.

Puun alla virtasi likainen joki. Tällä välin kuningatar yritti ottaa koruaan, ja huomasi sen kadonneeksi. Hän sai valtavan raivonpuuskan. "Kuka varasti koruni?" Hän lähetti muut etsimään sitä. Mutta kukaan ei löytänyt sitä. Hän ilmoitti kuninkaalle:"Jollen heti saa koruani takaisin, lopetan syömisen." Kuningas huolestui tästä, ja lähetti armeijansa etsimään korua - kukaan ei kuitenkaan löytanyt sitä. Kuningas teki lopulta ilmoituksen:
"Se joka löytää korun, saa puolet valtakunnastani." Tästä innostuneena ihmiset alkoivat tosissaan etsiä.

Eräänä päivänä eräs kenraali näki korun likaojassa ja hyppäsi heti noutamaan sitä. Hän ei kuitenkaan löytänyt mitään. Hänen perässään tuli ministeri. Hän noudatti kenraalin esimerkkiä, koska hänkin halusi puolet valtakunnasta, ja hyppäsi likaojaan, mutta tuloksetta. Lopulta kuningaskin muiden esimerkkiä noudattaen sukelsi tuohon likaojaan, turhaan, samoin oli muillekin ennen häntä käynyt. Lopulta likaojassa möyrivät kaikki sotilaat ja kylän asukkaat löytämättä etsimäänsä.

Lopulta joku, joka omasi hieman enemmän viisautta, tuli ja kysyi:" Mitä te siellä teette? Ei koru siellä ole, vaan tuolla puussa. Hypitte heijastuksen perässä." Ja kuningas ilmoitti:" Kun kerran löysit korun niin puolet valtakuntaani on sinun." Tähän viisas mies vastasi: "En tarvitse valtakuntaasi. Pidä sinä se itse."

Miksi kerron tämän tarinan? No näinhän me myös teemme. Näemme heijastuksen rauhasta. On mukavaa, kun ei ole sotaa, mutta tämä on vain heijastus rauhasta - ei itse rauha. Rauha alkaa jokaisesta ihmisestä täällä maan päällä. Se on se kaulakoru. Kaikki muu on heijastusta.

Kun sydän tuntee täyttymystä, kun ihminen tuntee täyttymystä niin automaattisesti ihminen ei silloin koe kaksinaisuutta, ei koe kysymyksiä vaan hän kokee vastauksia. Ei monimutkaisuutta, vaan yksinkertaisuutta - sitä mitä me olemme. Siitä pidämme eniten; se meidän pitää olla. Se on perusolemuksemme. Kun koemme tasapainoa ja kun sydämemme on täynnä, olemuksemme loistaa. Ja todellinen olemuksemme on kaunis. Se on aito. Ja se on todellisen rauhan paikka. Etsimme sitä niin kaukaa, vaikka se on niin lähellä.

Kaikista epätoivoisimmissakin hetkissä on toivoa. Sellaisia olemme. On kestävyyttä, on ymmärrystä, jokaisessa ihmisessä on vahvuutta. Ja se vahvuus marssittaa meitä kohti sisäisen rauhan portteja.

Prem Rawat

Kuvat ja teksti Inspire lehdesta
www.contact-info.net

Tietoinen yritys

Tänään hengitin sisään ja sain lahjaksi elämän. Tästä olen kiitollinen. Tästä olen ikuisesti kiitollinen, sillä olen elossa tänään.

Mitä tämä sitten tarkoittaa? Kun koen tuon kiitollisuuden, kun olen tietoinen siitä, sen ei tarvitse merkitä enempää. Kun lapsesi oli vauva, kun hän antoi sinulle tuon valloittavan lapsen hymyn, tarvitsiko sen merkitä mitään?
Sillä hetkellä kaikki, mitä sinun tarvitsi tehdä, oli hymyillä takaisin, ja siinä oli kaikki. Enkä usko, että maan päällä olisi riittävästi paperia kirjoittaaksesi, mitä se merkitsi.

Kierrettyäni ympäri maailmaa ja tavattuani lukemattomia ihmisiä olen oppinut tästä olemassaolosta, että on olemassa laulu, joka on kirjoitettu, mutta sitä ei ole koskaan laulettu. On olemassa sinfonia, joka on sävelletty, mutta sitä ei ole koskaan soitettu. On runokokoelma, joka on kirjoitettu, mutta sitä ei ole koskaan esitetty. Ja jokainen meistä kantaa mukanaan tuota laulua, tuota runoa, tuota sinfoniaa.

Jokaiseen elämäsi hetkeen liittyy paljon enemmän. Kysymys kuuluukin, että kuinka paljon siitä otat mukaasi joka päivä? Riittääko se tyydyttämään nälkäsi?

On olemassa monenlaista nälkää. Jotkut haluavat menestyä paremmin. Tietenkään mikään ei kykene tyydyttämään sellaista nälkää, vaikka mitä saavuttaisit. Mutta tunnistatko sen, jonka voit tyydyttää? Sen mikä on todellinen - ei jonkun toisen määritelmä. Se on kaikista tärkein.

Kun aloin ymmärtää tämän, jotain uskomatonta tapahtui. Kun koet täyttymystä, jotain uskomatonta tapahtuu - automaattisesti. Ihmiset kuluttavat suunnattomia summia yrittäessään saada sen tapahtumaan, mutta joskus kaikki tämä yritys ja kaikki maailman rahat ovat turhaa eivätkä riitä siihen, että saavuttamme haluamamme. Sitten jotain tapahtuu ja aikaansaa uskomattomia asioita.

Se on täyttymys. Joskus sattumalta havaitset tuntevasi täyttymystä. Ja kun koet täyttymystä, olet onnellinen. Ja kun tulet onnelliseksi, yks'kaks muutut ystävälliseksi. Sietokykysi kiipeää pilviin. Voisiko olla, että ystävällisyys on automaattista sinussa, että hellyys on toinen luonteesi, että arvostat rauhaa, että pidät rakkaudesta, että toivot toiselle ihmiselle hyvää, vaikka et edes tunne häntä. Kaikki vain siksi, että tunsit hetkellisesti täyttymystä. Mikäli tämä on totta niin on olemassa mahdollisuus rauhalle. Ehkäpä rauhaa ei olekaan niin mahdotonta saavuttaa.

Ystävällisyys itseäsi kohtaan, ystävällisyys toista ihmistä kohtaan - ystävällisyys. Sen sijaan että on paljon hälyä, musiikki alkaa soida, musiikki - mikä on niin suloista, ja jokainen hetki alkaa täyttyä kiitollisuudella.

Elämisen pitäisi olla kaunista joka ikinen hetki. Minulla tämä prosessi on meneillään. Minun tulee tehdä tietoinen yritys. Jokaisena päivänä minun täytyy voida kääntyä sisään päin ja löytää sieltä todellisuuteni. Kyse on elämän elämisestä avonaisin silmin - tunteella. Ensimmäisen kerran elämässäsi tanssit laulun tahtiin, laulun, joka kumpuaa sisimmästäsi. Et vain ajatele olevasi elossa, vaan itse asiassa tunnet olevasi elossa joka ikinen päivä. Tämä on mahdollisuutemme.

Rauha on asetettu ihmisille tavoitteeksi jo ajat sitten. Se on vain yksi unelmistamme, jota emme ole kyenneet saavuttamaan. Olemme käyneet kuussa. Nyt todellinen haasteemme on rauha. Rauha alkaa jokaisesta ihmisestä.

Rakastan rauhaa. Olen löytänyt rauhan elämässäni. Olen kiitollinen, että näin on. Haluan myös sinun löytävän rauhan elämässäsi. Ja niille, jotka ovat löytäneet rauhan, haluan, että he voivat nauttia siitä jokaisena päivänä. Mikäli minä kykenen kokemaan sitä, niin myös sinä. Se on mahdollista. Ei kyse ole unesta eikä filosofiasta eikä ideasta. Puhun lähteestä, jossa voit tyydyttää janosi. Puhun valtamerestä ja sanon:" Tule, ui, hyppää. Tunne virkistyväsi joka päivä. Ei ainoastaan yhden kerran. Vaan joka päivä."

Prem Ravat

kuvat ja teksti Inspire lehdesta

www.inspire.contact.info.net